Bruttopalkka

Bruttopalkasta ja nettopalkasta kuulee usein puhuttavan esimerkiksi työelämässä. Vaikka voisi luulla, että termit ovat selkeitä, voivat ne kuitenkin yllättävän usein mennä monella sekaisin.

Mitä bruttopalkka ja nettopalkka oikein siis tarkoittavat? Termit voidaan selittää auki vaikka seuraavanlaisesti.

Bruttopalkka on palkansaajalle maksettava palkkasumma, josta ei ole vielä vähennetty työntekijän pidätyksiä eli palkasta maksettavia veroja ja muita lakisääteisiä maksuja. Tämä siis tarkoittaa sitä, että bruttopalkka on suurempi kuin työntekijän tilille lopulta päätyvä varsinainen palkkasumma eli nettopalkka.

Bruttopalkka on yleisesti käytetty termi, jota käytetään esimerkiksi työnhaussa. Työpaikkailmoituksessa ilmoitettu palkka kerrotaan aina bruttopalkkana tai mikäli työhaastattelussa kysytään palkkatoivetta, tarkoitetaan sillä normaalisti juurikin bruttopalkkaa.

Bruttopalkka on siis se summa, jonka työnantaja maksaa sinulle sovitusta työstä ja joka on merkitty työsopimukseesi. Bruttopalkka voi tarkoittaa kuukausipalkkaa, mutta se voi myös yhtä lailla tarkoittaa tuntipalkkaa. Eli jos siis esimerkiksi teet 17 euron bruttotuntipalkalla töitä 150 tuntia per kuukausi, on kuukausittainen bruttopalkkasi 2 550 euroa. Tästä summasta tulevat vielä vähennettäväksi verot ja muut lakisääteiset maksut työnantajan toimesta.

Kun siis mietit itsellesi palkkatoivetta ja sopivaa bruttopalkan määrää, kannattaa tehdä etukäteen pieniä laskutoimituksia ja pitää mielessä se tosiasia, että jäljelle jäävästä bruttopalkasta tulee jäädä tarpeeksi käteen kaikkia elämisen kustannuksia varten, kun summasta on vähennetty verot ja muut kulut.

Myös eri ammattien keskipalkat, palkkavertailut ja muut tuloselvitykset ilmoitetaan aina yleensä bruttopalkkana. Syynä tähän on se, että palkkasummien esittäminen ja vertailu on tällöin paljon havainnollisempaa ja selkeämpää, sillä bruttopalkasta tehtävät vähennykset ovat henkilökohtaisia, mistä syystä nettopalkat voivat vaihdella suurestikin eivätkä ole siksi vertailukelpoisia keskenään.

Lisäksi muun muassa verotusta tai korvaushakemuksia varten tulot täytyy ilmoittaa asiaa hoitavalle viranomaiselle bruttona, eikä nettona.

Oman bruttopalkan voi tarkistaa esimerkiksi työsopimuksesta tai palkkalaskelmasta, missä bruttopalkka näkyy suurimpana summana.

Kun puhutaan bruttopalkasta ja nettopalkasta, tarkoitetaan käytännössä samaa palkkatuloa, mutta kyseessä on sen kaksi eri puolta.

Bruttopalkka tai bruttotulo tarkoittaa etukäteen työnantajan kanssa sovittua korvausta, joka maksetaan esimerkiksi kuukausittaisesta työpanoksestasi ja siihen sisältyvät vielä verottajalle ja muille viranomaisille kuuluvat lakisääteiset maksut.

Nettopalkka on se osa palkasta, josta on vähennetty verot ja ja muut kulut. Tämä on siis työntekijän tilille saama summa, mikä on ns. omaa rahaa.

Bruttopalkasta tehtäviä vähennyksiä on erilaisia. Ensinnäkin bruttopalkasta vähennetään oman veroprosentin mukainen ennakonpidätys. Työnantaja pidättää bruttopalkasta työntekijän verokortissa määritellyn ennakonpidätysprosentin mukaisen veron, joka sitten tilitetään eteenpäin Verohallinnolle.

Bruttopalkasta vähennettävä ennakonpidätys koostuu seuraavista veroeristä: 1) valtion tulovero, 2) kunnallisvero, 3) kirkollisvero (koskee vain evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia; kirkkoon kuulumaton ei maksa kirkollisveroa) ja Yle-vero. Tarkempaa tietoa veroprosenteista voit lukea Verottaminen.com -> Veroprosentit.

Ennakonpidätyksen lisäksi bruttopalkasta vähennetään muita lakisääteisiä, pakollisia maksuja, joita ovat työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu sekä sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksu.

Kaikki vähennykset näkyvät eriteltyinä palkkalaskelmassa.

Työnantajalle kertyy maksettavaksi bruttopalkan päälle työnantajan pakolliset sivukulut.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos työntekijän bruttopalkka on kuukaudessa 2 700 euroa, joutuu työnantaja todellisuudessa maksamaan tätä suuremman summan, johtuen erilaisista lakisääteisistä eläke- ja vakuutusmaksuista.

Työntekijästä aiheutuvia kustannuksia työnantajalle vuonna 2024 ovat:

• TyEL-maksu eli työeläkemaksu, keskimäärin 17,40 %

• Tapaturmavakuutusmaksu, keskimäärin 0,70 %

• Työttömyysvakuutusmaksu 0,50 %

• Ryhmähenkivakuutusmaksu, keskimäärin 0,06 %

• Sairausvakuutusmaksu 1,34 %

Karkeasti arvioituna nämä työnantajan pakolliset sivukulut lisäävät bruttopalkkaa noin 25 prosentilla. Yleensä työnantajaa kehotetaankin tästä syystä kertomaan työntekijän bruttopalkka vähintään 1,5 :llä tai jopa kahdella, jotta todelliset työntekijän palkkaamisesta syntyvät kulut saadaan selville.

Suomessa kaikesta tehdystä työstä tulee maksaa veroa. Tästä syystä brutto- ja nettopalkka eivät voi koskaan olla saman suuruiset. Verotus on Suomessa progressiivista eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että mitä suuremmat ansiotulot ovat, sitä enemmän myös joutuu maksamaan veroja.

Työnantaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen verokortin mukaan ja ilmoittamaan palkkatiedot tulorekisteriin, kun palkka on maksettu.

Veroprosentti eli ennakonpidätysprosentti on henkilökohtainen ja sen muodostumiseen vaikuttavat henkilön vuositulot, asuinpaikkakunta, ikä, mahdollisten lasten määrä tai se, kuuluuko kirkkoon vai ei. Tästä syystä myös bruttotulon ja nettotulon välillä voi olla suuriakin eroja, riippuen henkilön veroprosentista.

Bruttopalkkaan voi sisältyä myös erilaisia luontoisetuja, kuten autoetu, ravintoetu, pyöräetu, puhelinetu tai asuntoetu. Tällaiset työnantajan tarjoamat luontoisedut ovat verotettavaa tuloa, joista pitää toimittaa ennakonpidätys muun ansiotulon tapaan. Verohallinto päättää verotuksessa käytettävistä luontoisetujen arvoista vuosittain. Esimerkiksi työnantajan palkansaajalle kustantaman matkapuhelimen luontoisetuarvo on 20 € / kk vuonna 2024.

Bruttopalkan yhteydessä voi saada myös erilaisia etuja ja korvauksia, joista ei tarvitse maksaa veroja eivätkä ne siis vaikuta bruttopalkkaan. Tällaisia verovapaita korvauksia ovat muun muassa kilometrikorvaukset sekä kotimaan ja ulkomaan päivärahat. Liikunta- ja kulttuurietua työnantaja voi tarjota seteleillä tai muilla maksuvälineillä verovapaasti enintään 400 euroa / vuosi työntekijää kohti.

Tilastokeskuksen julkaiseman kokeellisen Tulorekisterin palkat ja palkkiot -tilaston mukaan palkka- ja palkkiotulojen mediaani oli Suomessa kesäkuussa 2022 bruttona 3 444 euroa. Alin neljännes palkka- ja palkkiotuloja saaneista sai 2 178 euroa tai vähemmän, ja ylin neljännes palkka- ja palkkiotuloja saaneista sai 5 152 euroa tai enemmän.

Mediaani on järjestetyn lukujoukon keskimmäinen luku, mikä tarkoittaa sitä, että enemmän ja vähemmän ansainneita henkilöitä oli yhtä monta. Tämä kuvaa siis suomalaisen kokoaikaisen työntekijän kuukausittaista keskipalkkaa.

Yleisin palkka Suomessa sen sijaan asettuu 2600-2699 euron välille kuukaudessa.

Lisää tietoa aiheesta voi lukea Tilastokeskuksen sivuilta. Myös erilaiset palkkavertailut vertailevat keskenään suomalaisten saamia bruttopalkkoja.