Kirkollisvero

Kirkollisveroa maksetaan paikalliselle oman kotikunnan seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle.

Kukin seurakunta tai seurakuntayhtymä päättää itse kuinka suuri perittävä kirkollisvero on. Veron määrä tarkistetaan aina vuodenvaihteen tilanteen mukaan. Evankelis-luterilaisessa seurakunnassa kirkollisveroprosentin määrää kirkkovaltuusto ja ortodokseilla vastaava elin on seurakunnanvaltuusto.

Kirkollisvero määräytyy, kuten kunnallisvero ja sen suuruus asetetaan seurakunnan tuloveroprosentin mukaan. Kirkollisveron suuruus vuonna 2022 oli evankelis-luterilaisilla pienimmillään 1 % ja enimmillään 2 %, kun taas ortodokseilla veron suuruus vaihteli välillä 1,75 – 2,10 prosenttia.

Kirkollisveron perintä juontaa Suomessa juurensa jo vuosisatojen taakse. Veron tarkoituksena on ollut tukea kirkon eri palveluita. Kirkollisverotuloilla kustannetaan seurakunnissa esimerkiksi jumalanpalvelukset sekä erilaiset perhejuhlat, kuten kaste, häät ja hautajaiset. Lisäksi tuotoilla tuetaan kirkon diakoniatyötä sekä lapsi-, nuoriso- ja perhetyötä.

Rahallisesti kirkollisveroa alettiin periä vuonna 1923. Aiemmin maksuja perittiin erilaisina hyödykkeinä kuten kala, vilja ja muut luonnonantimet tai tehden työtä kirkon hyväksi. 

Vuoteen 1959 saakka kirkko peri veroa erillisenä maksuna, jonka jälkeen veron maksu siirtyi ennakonperinnän piiriin.

Kirkollisveron määrä vaihtelee paikkakuntakohtaisesti eli vuosittain perittävän kirkollisveron määrään vaikuttaa henkilön asuinkunta. Esimerkiksi vuonna 2024 seurakuntien kirkollisvero on:

• Helsinki 1,0 % (ev-lut) ja 1,80 % (ortodoksit)

• Oulu 1,30 % (ev-lut) ja 2,10 % (ortodoksit)

• Utsjoki 1,90 % (ev-lut) ja 2,10 % (ortodoksit)

Kaikkien kuntien vuosikohtaiset tiedot siitä paljonko kirkollisveroa maksetaan, löytyvät Verohallinnon sivuilta.

Poikkeuksen tekevät Olaus Petri seurakunnan (Rikssvenska Olaus Petri församlingen) ja Suomen saksalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsenet, joiden kirkollisveron määrä määräytyy eri tavoin eikä veroprosentti välttämättä ole sama kuin muilla samassa kunnassa asuvilla.

Kirkollisveroa maksavat kaikki evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat henkilöt.

Vuonna 2020 kirkon jäseniä oli yhteensä 3,74 miljoonaa henkilöä ja kirkollisveron summa oli kokonaisuudessaan hieman yli 900 miljoonaa euroa. Keskimäärin kaikki kirkon jäsenet huomioon ottaen kirkollisvero-osuuden määrä vuodessa on yli toista sataa euroa jäsentä kohden.

Ulkomailla asuvat suomalaiset, jotka kuuluvat kirkkoon eivät pääsääntöisesti maksa kirkollisveroa, elleivät he ole verovelvollisia Suomeen.

Kirkollisveron määrä lasketaan kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen mukaan ja se peritään ennakonperintänä kaikilta, jotka maksavat kunnallisveroa. Kirkollisveron perintä tapahtuu aina edellisen vuoden viimeisen päivän (31.12.xxxx) tilanteen mukaan.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos henkilö eroaa kirkosta ennen vuoden päättymistä, välttyy hän seuraavan vuoden kirkollisverolta. Mikäli taas seurakunnan jäsen muuttaa kesken vuoden, veloitetaan kyseisen vuoden kirkollisvero sille seurakunnalle, jonka jäsen hän oli edellisvuoden lopussa. Jos taas henkilö liittyy kirkkoon, ei kirkollisveroa veloiteta liittymisvuodelta vaan veroa aletaan periä vasta liittymistä seuraavalta vuodelta.

Kirkollisvero peritään automaattisesti eikä siihen liittyviä muutoksia tarvitse ilmoittaa Verohallinnolle erikseen. Verottaminen.com suosittelee kuitenkin aina tarkastamaan esitäytetyn veroilmoituksen mahdollisten virheiden varalta.

Kirkollisveroa koskevat yleiset verotuksen toimittamista koskevat säännökset. Vero on esimerkiksi ulosottokelpoinen sellaisenaan ja siitä voi vaatia oikaisua, kuten muistakin veroista.

Kirkollisverosta voi myös joissain tilanteissa saada vapautuksen. Mikäli henkilö on kohtuullisuussyistä vapautettu maksamasta kunnallisveroa, on hän automaattisesti vapautettu maksamasta myös kirkollisveroa.

Kirkollisverosta voi myös anoa erillistä vapautusta seurakunnalta. Kirkkolain mukaan seurakunta voi ”erityisestä syystä myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen kirkollisverosta samoilla perusteilla, joilla valtion ja kunnan viranomaiset voivat myöntää vapautuksen valtion- ja kunnallisveron osalta.”

Evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsenet voivat hakea vapautusta kirkkoneuvostolta tai yhteiseltä kirkkoneuvostolta ja ortodoksisen kirkon jäsen voi anoa vapautusta seurakunnanneuvostolta.