Tulovero

Tulovero on vero, joka peritään yksityishenkilöiden tai yritysten tuloista. Se on yleensä yksi tärkeimmistä verolajeista valtioiden ja monien muiden juridisten yksiköiden rahoituksessa. Tulovero peritään yleensä progressiivisesti, mikä tarkoittaa, että veroprosentti nousee tulojen kasvaessa.

Valtiot voivat asettaa erilaisia tuloverotuksen tasoja ja veroprosentteja eri tuloluokille tai -asteikoille. Yleisesti ottaen korkeat tulot verotetaan suuremmilla prosenttiosuuksilla kuin matalat tulot. Tulovero voi sisältää myös erilaisia vähennyksiä, luottoja ja poikkeuksia, jotka voivat alentaa verovelvollisen maksettavaa veroa.

Tuloveroilla rahoitetaan yleensä julkisia palveluita ja infrastruktuuria, kuten terveydenhuoltoa, koulutusta, turvallisuutta ja sosiaaliturvaa. Verotuksen tarkoituksena on kerätä varoja valtion menoista ja edistää tulonjakoa sekä yhteiskunnallista tasapuolisuutta.

On kuitenkin syytä huomata, että verolait ja -järjestelmät vaihtelevat eri maissa, ja tuloveron taso ja säännöt voivat vaihdella merkittävästi eri valtioissa ja jurisdiktioissa.

Tuloveron maksaminen riippuu verotusjärjestelmästä ja maasta, jossa henkilö tai yritys toimii. Yleisesti ottaen tulovero maksetaan vuosittain, ja verovuosi vastaa usein kalenterivuotta. Alla on joitakin yleisiä ajankohtia ja aikatauluja, jotka liittyvät tuloveron maksamiseen:

1. Henkilöverotus:

   • Useimmissa maissa yksityishenkilöiden tuloverotus perustuu kalenterivuoteen.
   • Verotusta koskevat ilmoitukset ja asiakirjat on yleensä palautettava tiettynä päivämääränä, usein keväällä tai alkuvuodesta seuraavan vuoden verotusta varten.
   • Maksettavien verojen eräpäivät vaihtelevat maasta toiseen. Yleensä verot maksetaan erissä tai yhdessä erässä, esimerkiksi syksyllä tai vuoden lopussa.

2. Yritysverotus:

   • Yritysten tuloveron maksuaikataulu voi vaihdella maittain ja yrityksen koosta riippuen.
   • Usein yritysten on palautettava veroilmoitukset ja maksettava verot ennakkoveroina tai määräajan jälkeen vuosittain.
   • Monissa maissa suuremmat yritykset maksavat tuloveron ennakkoveroina neljännesvuosittain tai kuukausittain, ja lopullinen vero määräytyy tilikauden päätyttyä.

Osakeyhtiöiden ja osuuskuntien tuloveroprosentti on 20 prosenttia. Näiden organisaatioiden verotettava tulo määritellään erikseen kahdesta tulolähteestä: elinkeinotoiminnan tulolähde ja maatalouden tulolähde. Verotettava tulo tarkoittaa kyseisen verovuoden tulosta, josta on vähennetty aiempien verovuosien vahvistetut tappiot. Verotettavat tulot eri tulolähteistä lasketaan yhteen, ja yhteisön tulovero määräytyy tämän yhteismäärän perusteella. Osakeyhtiöllä ja osuuskunnalla ei ole enää henkilökohtaista tulolähdettä.

Osakeyhtiön tai osuuskunnan on suoritettava tuloveroa ennakkoveroina verovuoden aikana. Ennakkovero perustuu edellisen verovuoden tiedoilla, yleensä edellisen vuoden veroilmoituksella. Jos kyseessä on uusi yrittäjä, ensimmäisen vuoden ennakkovero perustuu yrittäjän omaan arvioon. Jos yhteisö on maksanut ennakkoon liian vähän veroa, jäännösvero on maksettava jälkikäteen. Jos taas ennakkoveroa on maksettu liikaa, yhteisö saa veronpalautusta.

Tuloveron historia ulottuu useiden vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen taakse, ja verotuksen muodot ja käytännöt vaihtelevat eri maiden ja aikakausien välillä. Tässä on lyhyt katsaus tuloveron historiaan:

1. Varhaiset verotusmuodot: Jo antiikin aikoina eri valtiot perivät veroja kansalaisiltaan. Rooman valtakunnassa ja muissa antiikin valtioissa oli erilaisia veromuotoja, mutta niiden perustana ei ollut varsinaista tuloveroa, vaan esimerkiksi maaverot tai pääomaverot.

2. Modernin tuloveron synty: Moderni tulovero sai alkunsa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Useat länsimaat, kuten Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Saksa, ottivat käyttöön progressiivisen tuloveronjärjestelmän, jossa veroprosentti nousee tulojen kasvaessa. Tämä mahdollisti varakkaampien kansalaisten progressiivisen verottamisen ja tulonjaon tasaamisen.

3. Tulovero ja hyvinvointivaltion nousu: 1900-luvun alkupuolella monissa maissa tulovero nousi keskeiseksi tulonhankintamenetelmäksi valtioille. Tuloveroista saadut varat käytettiin laajemman julkisen sektorin, kuten koulutuksen, terveydenhuollon, infrastruktuurin ja sosiaaliturvan rahoittamiseen. Tämä liittyi hyvinvointivaltion kehittymiseen ja laajentumiseen monissa teollisuusmaissa.

4. Verotusjärjestelmien kehitys: Vuosikymmenten aikana tuloverojärjestelmät ovat kehittyneet ja muuttuneet vastaamaan yhteiskunnan tarpeita ja veropolitiikan tavoitteita. Veroprosentit, tulorajat, vähennykset ja poikkeukset ovat vaihdelleet eri aikoina ja maissa. Pyrkimyksenä on ollut tasapaino taloudellisen kasvun tukemisen ja tulonjakopolitiikan välillä.

Alla on valtion tuloveroasteikko vuodelle 2024. Tämä asteikko määrittelee, kuinka paljon tuloveroa maksetaan eri tuloluokissa ansiotuloista:

Verotettava ansiotulo, euroa:

• 0–19 900: Vero alarajan kohdalla on 0,00 euroa. Vero alarajan ylittävästä tulon osasta maksetaan 12,64 prosentin vero.

• 19 900–29 700: Vero alarajan kohdalla on 2 515,36 euroa. Vero alarajan ylittävästä tulon osasta maksetaan 19,00 prosentin vero.

• 29 700–49 000: Vero alarajan kohdalla on 4 377,36 euroa. Vero alarajan ylittävästä tulon osasta maksetaan 30,25 prosentin vero.

• 49 000–85 800: Vero alarajan kohdalla on 10 215,61 euroa. Vero alarajan ylittävästä tulon osasta maksetaan 34,00 prosentin vero.

• 85 800 euroa ja sitä suurempi tulot: Vero alarajan kohdalla on 22 727,61 euroa. Vero alarajan ylittävästä tulon osasta maksetaan 44,00 prosentin vero.

Tämä progressiivinen tuloveroasteikko tarkoittaa sitä, että mitä enemmän ansiotuloja henkilö ansaitsee, sitä suurempi osuus tuloista menee verona valtiolle. Tuloveroasteikko perustuu tuloverolakiin (1535/1992) ja sen mukaisiin säännöksiin.