Toiminimen verotus

Toiminimellä tarkoitetaan yritysmuotoa, jossa liikevaihto edustaa sitä summaa, joka kertyy yrityksen palveluiden ja tuotteiden myynnistä toiminimen tilikauden aikana. Toiminimen tulos puolestaan kuvastaa sitä, mikä määrä jää toiminimiyrittäjälle käteen sen jälkeen, kun liikevaihdosta on vähennetty toiminimen maksamat kulut ja menot.

Toiminimen verotuksessa sallitut vähennykset käsittävät muun muassa verkkoyhteyksiin, puhelimiin, YEL-vakuutukseen ja toimitilan vuokraan liittyvät kulut. Tätä elinkeinotoiminnan tulosta pienennetään mahdollisesti myös aiempien vuosien tappioilla ja yrittäjävähennyksellä. Lopullisesti muodostunut yritystulo jaetaan sitten osaksi ansiotuloja ja osaksi pääomatuloja.

Toiminimiyrittäjän verotusjärjestelmässä on tärkeää huomata, että yrittäjän saama tulo verotetaan automaattisesti yhdessä muiden mahdollisten ansio- ja pääomatulojen kanssa kyseisen vuoden verotuksessa.

Ennen kuin tuloa aletaan verottaa, siihen sovelletaan viiden prosentin suuruista yrittäjävähennystä. Tämän jälkeen laskettu yritystulo jaetaan verotettavaksi sekä yrittäjän ansio- että pääomatulona. Itse yritys ei maksa veroa saamastaan tulosta.

Pääomatulojen määrä toiminimellä lasketaan perustuen edellisen vuoden lopun nettovarallisuuteen. Nettovarallisuus on se summa, joka jää jäljelle, kun yrityksen varoista vähennetään velat.

Pääomatulojen veroprosentti on 30 prosenttia 30 000 euroon asti, ja sen ylittävältä osalta 34 prosenttia. Loput tilikauden tulot verotetaan yrittäjän ansioina hänen henkilökohtaisen veroprosenttinsa mukaisesti.

Tämä ansiotulo-osuus verotetaan yrittäjälle samankaltaisesti kuin palkansaajille verotetaan ansioistaan, mikäli yrittäjän tulot ovat alhaiset. Tästä syystä pienituloisilla yrittäjillä voi olla kannattavaa verottaa koko yritystulo ansioina, sillä toiminimen ansioveroprosentti on yleensä pienempi kuin pääomatulojen veroprosentti pienillä tuloilla.

Toiminimen elinkeinotoiminnan tuloverotus perustuu ennakkoveroihin, jotka suoritetaan tilikauden aikana. Ennakkoverot määräytyvät yleensä uuden yrittäjän kohdalla ennakkoon tehdyn tuloarvion perusteella. Pitkään toimineilla toiminimiyrittäjillä ne perustuvat edellisen verovuoden verotukseen.

Jos toiminimellä ei ole aiempaa toimintaa, yrittäjän on itse arvioitava tulevan vuoden tulot. Tämän arvion laatimisessa voi olla apuna liiketoimintasuunnitelma ja kannattavuuslaskelmat, jotka on tehty yrityksen perustamishetkellä.

Jos toiminimen tulot ylittävät ennakkoon arvioidun tason, yrittäjä voi joutua maksamaan lisäennakkoa tai jäännösveroa. Nämä lisäverot on suoritettava viimeistään verotuksen vahvistamisen jälkeen, ja niihin voi liittyä korkokuluja. Toiminimiyrittäjä voi kuitenkin odottaa saavansa takaisin mahdolliset liikaa maksetut ennakkoverot veronpalautuksena.

Toiminimen verotukseen liittyy lukuisia yksityiskohtia, ja Verohallinnon sivuilla on saatavilla kattavat ohjeet. Aloittaville yrittäjille voi olla haastavaa omaksua kaikki tiedot kerralla, ja siksi ammattitaitoinen kirjanpitäjä voi olla arvokas tuki. Tämä mahdollistaa yrittäjälle keskittymisen omaan ydinosaamiseensa, kun verotuksen hallinta on asiantuntijan vastuulla.

Kalle perustaa toiminimen ja laskuttaa asiakkailtaan ensimmäisen tilikauden aikana 30 000 euroa, mukaan lukien arvonlisävero 24%, mikä tekee yhteensä 37 200 euroa. Kallen pankkitilille siirtyy 37 200 euroa, josta 30 000 euroa edustaa Kallen liikevaihtoa ja 7 200 euroa on arvonlisäveroa, joka Kallen tai hänen kirjanpitäjänsä tulee tilittää verottajalle.

Oletetaan nyt, että Kalle on tehnyt yritystoimintaansa varten hankintoja tilikauden aikana, joihin hän on käyttänyt yhteensä 10 000 euroa, mukaan lukien arvonlisävero 24%, eli yhteensä 12 400 euroa. Ostoihin sisältyvä arvonlisävero, 2 400 euroa, voidaan vähentää niistä arvonlisäveroista, jotka Kallen tulisi tilittää verottajalle. Tämä tarkoittaa, että verottajalle siirrettävä arvonlisäveron määrä on 4 800 euroa.

Entä sitten liiketoiminnan tulos? Se voidaan laskea vähentämällä 30 000 euron liikevaihdosta 10 000 euroa kulujen muodossa. Tällöin Kallen toiminimen tulos on 20 000 euroa.

Jos Kallella olisi ollut aiemmilta vuosilta tappioita, hänellä olisi mahdollisuus vähentää ne nykyisen vuoden tuloksesta. Valitettavasti tällä kertaa tappioita ei kuitenkaan ollut.

Sen jälkeen verottaja myöntää Kallelle vielä suotuisan 5 prosentin suuruisen yrittäjävähennyksen, mikä pienentää hänen verotettavaa tulostaan hieman.

Yrittäjävähennys on eräänlainen verohelpotus, joka on suunniteltu erityisesti pienyrittäjille. Tässä tapauksessa se tarkoittaa 5 prosenttia 20 000 euron tuloksesta, eli 1 000 euroa. Yrittäjävähennyksen jälkeen Kallen toiminimen verotettava tulo on lopulta 19 000 euroa.

On tärkeää pitää mielessä, että toiminimiyrittäjän verotus perustuu kaikkiin ansio- ja pääomatuloihin yhteensä. Se tarkoittaa, että yritystoimintasi tulot yhdistetään muiden tulojesi, kuten mahdollisen päätyössä saamasi palkan, verotuksessa.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi jos ansaitset vuodessa palkkatyöstäsi 40 000 euroa ja samanaikaisesti toiminimelläsi 10 000 euroa, nämä tulot summataan yhteen verotuksessa. Tämä yhdistetty tulo vaikuttaa siihen, kuinka suuri osuus toiminimellä ansaitsemastasi summasta menee veroihin.

Jos olet sivutoiminen yrittäjä, voit arvioida toiminimellä saamasi tulot etukäteen ja ottaa ne huomioon verokortissasi. Tämä tarkoittaa, että lisäät toiminimellä ansaitsemasi summan päätyösi palkkaan ja ilmoitat tämän yhdistetyn tulon verokortissasi.

Jos et käytä tätä verokortin muokkausmahdollisuutta, sinun tulee maksaa toiminimesi tulosta veroa ennakkoveroina etukäteen.

Toiminimen liiketoimintamalli eroaa perinteisestä palkkatyöstä siinä mielessä, että toiminimiyrittäjä ei saa palkkaa samalla tavalla kuin työntekijä, vaan hän ottaa itselleen yksityisottoja. Yksityisotot muodostavat käytännössä toiminimen ”palkan”, vaikka ne eivät olekaan palkanmaksua perinteisessä mielessä.

Yksityisotto tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että toiminimiyrittäjä ottaa yrityksensä tililtä rahaa omaan käyttöönsä, ja näitä ottoja ei veroteta erikseen. On tärkeää ymmärtää, että kun toiminimiyrittäjä nostaa rahaa yrityksensä tililtä henkilökohtaiseen käyttöön, se ei vaikuta toiminimen tulokseen. Näitä nostoja ei siis käsitellä kuluina tai menoina yrityksen näkökulmasta.

Selvennetään asiaa käytännön esimerkillä: Olet konsultti ja laskutat asiakkaalta toiminimellesi 30 000 euroa, johon sisältyy myös 7 200 euroa arvonlisäveroa. Yrityksesi tilille siirtyy näin 37 200 euroa, joista 30 000 euroa edustaa sinun tienestejäsi ja 7 200 euroa on arvonlisäveroa, jonka tulee myöhemmin tilittää valtion kassaan.

Päätät ottaa henkilökohtaiseen käyttöön 30 000 euroa ja käytät sen esimerkiksi lomamatkaan. Tämä 30 000 euron yksityisotto ei kuitenkaan vähennä toiminimesi tulosta verottajan näkökulmasta. Sinulla on edelleen 30 000 euroa toiminimen tulona, ja sinun tulee maksaa verot tästä summasta.

Tärkeää on ymmärtää, että toiminimen ja henkilökohtaisen talouden välillä on ero, ja yksityisotot eivät vaikuta toiminimen verotettavaan tuloon.

Käymme tässä kertauksena läpi arvonlisäveroa, joka on tärkeä osa toiminimiyrittäjän verotusta.

Arvonlisävero (ALV) perustuu siihen, että aina kun tuotteen tai palvelun arvo kasvaa, valtion tulee saada osuutensa tästä lisäyksestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maksamasi arvonlisävero ei ole sinun rahaasi, vaan se tulee maksaa valtiolle.

Kun laskutat asiakkaalta 1000 euroa (+24% arvonlisävero), eli yhteensä 1240 euroa, voit helpoimmin ajatella, että 1000 euroa on sinun ja 240 euroa kuuluu valtiolle.

Kuitenkin huomaat mahdollisesti tehneesi toiminimellesi hankintoja, joihin myös sisältyy arvonlisäveroa. Esimerkiksi, jos olet ostanut 500 euroa (+24% arvonlisävero), eli yhteensä 620 euroa maksavan työkoneen, voit vähentää tuon arvonlisäveron siitä summasta, jonka sinun pitäisi maksaa valtiolle.

Toisin sanoen, 240 eurosta vähennetään 120 euroa (arvonlisävero ostosta), ja lopputuloksena sinun tulisi tilittää valtiolle 120 euroa, koska arvonlisävero on lisääntynyt vain tuon verran. Tämä huomioi sen, että olet tehnyt hankinnan tuottaaksesi kyseisen arvonlisäyksen.

Yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia, mutta on myös alennettuja kantoja, kuten 14 ja 10 prosenttia, joita sovelletaan tiettyihin palveluihin ja tuotteisiin. Joissakin tapauksissa arvonlisävero voi olla kokonaan vapautettu.

Yleensä arvonlisäverot maksetaan kuukausittain valtiolle, mutta pienempiä liikevaihtoja pyörittävät yrittäjät voivat anoa pidempiä ilmoituskausia. Tämä tarkoittaa, että arvonlisäverot voi maksaa neljännesvuosittain tai jopa vuosittain.

Jos liikevaihtosi on alle 30 000 euroa, voit maksaa arvonlisäverot kerran vuodessa. Alle 100 000 euron liikevaihdolla voit halutessasi valita neljännesvuosittaisen ilmoituskauden.

Arvonlisäverojen laskeminen ja maksaminen voi hoitua itse tai kirjanpitäjäsi avustuksella. Ilmoittaminen ja maksaminen onnistuvat OmaVero-palvelun kautta, ja paperilomakkeet ovat vaihtoehtoina vain harvinaisissa tilanteissa. Voit päättää, haluatko hoitaa tämän prosessin itse vai antaa sen kirjanpitäjäsi vastuulle. Lisätietoa pidemmistä verokausista löydät Verohallinnon verkkosivuilta.